Minua, Danielia, pelottivat nämä ajatukseni, niin että minä kalpenin, mutta tämän asian minä säilytin sydämessäni.
En mig, Daníel, skelfdu hugsanir mínar mjög, svo að ég gjörðist litverpur, og ég geymdi þetta í hjarta mínu.
11 Sillä minä kyllä tiedän, mitkä teistä minun ajatukseni ovat, sanoo Herra: rauhan ja ei murheen ajatukset; että minä olen antava teille sen lopun, jonka te toivotte.
11 Því að ég þekki þær fyrirætlanir, sem ég hefi í hyggju með yður _ segir Drottinn _ fyrirætlanir til heilla, en ekki til óhamingju, að veita yður vonarríka framtíð.
Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
Já, mínar hugsanir eru ekki yðar hugsanir, og yðar vegir ekki mínir vegir - segir Drottinn.
Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
Heldur svo miklu sem himinninn er hærri en jörðin, svo miklu hærri eru mínir vegir yðar vegum og mínar hugsanir yðar hugsunum.
Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Því að ég þekki sjálfur þær fyrirætlanir sem ég hef í hyggju með yður, segir Drottinn, fyrirætlanir til heilla en ekki til óhamingju, að veita yður vonarríka framtíð.
Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
Prófa mig, Guð, og þekktu hjarta mitt, rannsaka mig og þekktu hugsanir mínar,
Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan minä sanon ajatukseni niinkuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, että hän on luotettava.
Um meyjarnar hef ég enga skipun frá Drottni. En álit mitt læt ég í ljós eins og sá, er hlotið hefur þá náð af Drottni að vera trúr.
Sinä olet poikani - ja olet aina tuntenut ajatukseni.
Ūú ert sonur minn og ūú hefur alltaf vitađ hvađ ég var ađ hugsa.
Katsos, sillä välin kun ajatukseni on kytkettynä - kuljen ympäriinsä kokien vuotta 1937.
Međan hugur minn er fastur í ūessu kynnist ég lífinu 1937.
Ihan kuin ne olisivat lukeneet ajatukseni, - kun ne pitivät minut putkassa siihen asti, että mieleni muuttui.
Ūađ var eins og ūeir læsu hug minn ūví ūeir héldu mér inni ūar til ég hafđi skipt um skođun.
Kun olin tajuttomana, luotasit ajatukseni, muistini.
Međan ég lá Ūarna tķkstu hugsanir og minningar mínar.
Minun pitää koota ajatukseni niin hyvin kuin sinä itsekkin nyt.
Ég verđ ađ leysa máliđ, rétt eins og ūú.
En halua, mutta missä ajatukseni ovat kun ryntään tulen keskelle?
Ég viI ūađ ekki. En ūegar ég stekk inn í eIdinn, hvađ mun ég hugsa?
Ajatukseni on, että emme tiedä mitään henkilöstä jonka näit...ja meidän pitäisi pitää kaikki vaihtoehdot mahdollisina.
Viđ vitum ekki neitt um manneskjuna sem ūiđ sauđ. Viđ aettum ađ halda öllum möguleikum opnum.
Olen puolisokea enkä kuule juuri mitään, - kärsin oudoista nykimisistä ja tärinöistä, ajatukseni katkeaa aina...
Ég er blindur á öđru auganu, heyri varla neitt, fæ skyndilega skjálfta og taugakippi og man aldrei hvađ ég var ađ hugsa.
Sanon ajatukseni ääneen ja pidän pahat puheet omana tietonani.
Ūađ sem ég hugsa ūađ segi ég og læt græsku mína flakka í orđi.
Vai huomaatko peräpukamani ja toiset ajatukseni sieltä missä seisot?
Eđa sérđu í mér gyllinæđina og efasemdirnar, ūađan sem ūú stendur?
8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
„Já mínar hugsanir eru ekki yðar hugsanir. Og yðar vegir eru ekki mínir vegir ‒ segir Drottinn.
Minua, Danielia, peljättivät minun ajatukseni suuresti, ja minun kasvoni kalpenivat, ja minä kätkin asian sydämeeni.
28 Hér er það mál á enda. En mig, Daníel, skelfdu hugsanir mínar mjög, svo að ég gjörðist litverpur, og ég geymdi þetta í hjarta mínu.
En mig, Daníel, skelfdu hugsanir mínar mjög, svo að ég gjörðist litverpur, og ég geymdi þetta í hjarta mínu. 