Sá sæði þínu að morgni og lát hendur þínar eigi hvílast að kveldi, því að þú veist ekki, hvað muni heppnast, þetta eða hitt, eða hvort tveggja verði gott.
Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.
Og þeim var fengin, hverjum og einum, hvít skikkja. Og þeim var sagt, að þeir skyldu enn hvílast litla hríð, þangað til samþjónar þeirra og bræður þeirra, sem áttu að deyðast eins og sjálfir þeir, einnig fylltu töluna.
Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.
Sá maður, sem villist af vegi skynseminnar, mun brátt hvílast í söfnuði framliðinna.
Ihminen, joka eksyy taidon tieltä, joutuu lepäämään haamujen seuraan.
Hinir allralítilmótlegustu skulu hafa viðurværi, og hinir fátæku hvílast óhultir, en rót þína vil ég með hungri deyða, og leifarnar af þér munu drepnar verða.
Vaivaisista kurjimmat löytävät laitumen, ja köyhät saavat turvassa levätä, mutta sinun juuresi minä tapan nälkään, ja sinun jäännöksesi surmataan.
34 Þá skal landið fá hvíldarár sín bætt upp alla þá stund, sem það er í eyði og þér eruð í landi óvina yðar. Þá skal landið hvílast og bæta upp hvíldarár sín.
34 Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan, niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa.
Sex daga skaltu vinna, en hvílast hinn sjöunda dag, þá skaltu hvílast, hvort heldur er plægingartími eða uppskeru.
Kuusi päivää tee työtä, mutta lepää seitsemäs päivä; kyntö- ja elonleikkuuaikanakin sinun on levättävä.
Fyrir því gladdist hjarta mitt, og tunga mín fagnaði. Meira að segja mun líkami minn hvílast í von.
Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa;
Sofa ögn enn, blunda ögn enn, leggja saman hendurnar ögn enn til að hvílast,
Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
Hún var svöng, ég útbjķ samloku handa henni og síđan sagđist hún vera ūreytt og hún ūyrfti ađ hvílast.
Hänellä oli nälkä. Tein voileivän, ja hän sanoi olevansa väsynyt ja haluavansa lähteä nukkumaan.
Ég mun ekki hvílast ūar til Romanov-fjölskyldunni er ađ eilífu útrũmt.
En lepää, ennen kuin olen nähnyt Romanovin suvun päättyvän ainiaaksi.
Hún ūarf ađ hvílast eins mikiđ og hægt er, andlega og líkamlega.
Hän tarvitsee lepoa - fyysisesti ja psyykkisesti.
"Ūeim var sagt ađ ūeir skyldu hvílast ūangađ til samūjķnar ūeirra og bræđur
"Sanottiin että pysyisivät levollisina kunnes oli täyttyvä veljiensä luku
Ūú ūarft ađ hvílast ef heitmađur ūinn vill hitta ūig.
Sinun on levättävä - jos sulhosi haluaa tavata.
Vertu bara fljķtur, hann á ađ hvílast.
Mene vain. Älä viivy kauan. Haluan hänen lepäävän.
"Á grænum grundum lætur hann mig hvílast."
"Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään.
Ég veit ekki hvađ ūú ert ađ bralla, ađ ūvælast úti á ūessum tíma viku eftir hjartaáfall en ef ūú værir pabbi minn léti ég ūig hvílast heima í rúminu.
En tiedä, miksi juoksentelette ympäriinsä viikko sydänkohtauksen - jälkeen, mutta jos olisitte isäni, pysyisitte sängyssä toipumassa.
Segiđ græneygđa manninum ađ ég muni ekki festa svefn, ég muni ekki hvílast fyrr en Penní er örugg frá ásælni hans.
Sanokaa Vihreäsilmäiselle miehelle, että en nuku, enkä lepää, ennen kuin Pennyni on turvassa hänen ilkeistä kynsistään.
Á grænum grundum lætur hann mig hvílast, leiđir mig ađ vötnum ūar sem ég má næđis njķta.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Gefđu ūeim ađ borđa núna og láttu ūau hvílast.
Anna heille nyt ruokaa ja lepoa.
Guđ, stundum er ekki hægt ađ hvílast hér.
Luoja, täällä ei saa hetken rauhaa.
Ég gef þér nokkuð sem hjálpar þér að hvílast.
Annan sinulle jotakin, joka auttaa lepäämään.
2 Á grænum grundum lætur hann mig hvílast, leiðir mig að vötnum, þar sem ég má næðis njóta.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
11 Og þeim var fengin, hverjum og einum, hvít skikkja. Og þeim var sagt, að þeir skyldu enn hvílast litla hríð, þangað til samþjónar þeirra og bræður þeirra, sem áttu að deyðast eins og sjálfir þeir, einnig fylltu töluna.
11 Ja kullekin heistä annettiin valkia vaate ja sanottiin heille, että heidän piti vielä vähän aikaa lepäämän, siihenasti kuin heidän kanssapalveliainsa ja veljeinsä luku täytetyksi tulis, jotka piti tapettaman niinkuin hekin.
Á grænum grundum lætur hann mig hvílast,
2 Hän vie minut vihreille niityille,
Tímarit hvílast á lárétta hillu með lárétta bungee vír fest við vegginn um það bil hálfa leið milli hillanna.
Aikakauslehdet lepäävät vaakatasossa hyllyllä, jossa vaakasuora benjilanka on kiinnitetty seinälle noin puoliväliin hyllyjen välissä.
en sjöunda árið skalt þú láta hana liggja ónotaða og hvílast, svo að hinir fátæku meðal fólks þíns megi eta. Það sem þeir leifa, mega villidýrin eta. Eins skalt þú fara með víngarð þinn og olíutré þín.
Mutta seitsemäntenä vuotena jätä se korjaamatta ja lepäämään, että kansasi köyhät saisivat siitä syödä; ja mitä jäljelle jää, sen metsän eläimet syökööt. Samoin tee viinitarhallesi ja öljytarhallesi.
Í gröfinni hætta hinir óguðlegu hávaðanum, og þar hvílast hinir örmagna.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
Nóttin nístir bein mín, svo að þau losna frá mér, og hinar nagandi kvalir mínar hvílast ekki.
Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
Þá fara villidýrin í fylgsni sín og hvílast í bælum sínum.
Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
Á grænum grundum lætur hann mig hvílast, leiðir mig að vötnum, þar sem ég má næðis njóta.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hversu lengi ætlar þú, letingi, að hvílast? hvenær ætlar þú að rísa af svefni?
Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
0.66106104850769s
Sækja leikforritið okkar Word Games ókeypis!
Tengdu bókstafi, uppgötvaðu orð og áttu við geð á hverju nýju stigi. Tilbúin fyrir ævintýrið?
Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä. 