Og Drottinn hefir efnt orð sín, þau er hann talaði, því að ég kom í stað Davíðs föður míns og settist í hásæti Ísraels, svo sem Drottinn hafði heitið, og hefi nú reist hús nafni Drottins, Ísraels Guðs.
Ja Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.
Og ég tók í mig hug, með því að hönd Drottins, Guðs míns, hvíldi yfir mér, og safnaði saman höfðingjum Ísraels til þess að fara heim með mér.
Ja minä rohkaisin mieleni, koska Herran, minun Jumalani, käsi oli minun päälläni, ja minä kokosin Israelista päämiehiä lähtemään kanssani. Edellinen kirja Edellinen luku
Síba svaraði konungi: "Hann er kyrr í Jerúsalem, því að hann hugsaði:, Í dag mun Ísraels hús fá mér aftur konungsríki föður míns."`
Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän jäi Jerusalemiin; sillä hän ajatteli: `Nyt Israelin heimo antaa minulle takaisin isäni kuninkuuden`".
20 Og nú standa augu allra Ísraelsmanna á þér, minn herra konungur, að þú gjörir kunnugt, hver sitja skuli í hásæti míns herra konungsins eftir þinn dag.
Mutta palvelijaasi Salomoa hän ei ole kutsunut. 20 Nyt, herrani ja kuninkaani, koko Israel katsoo sinuun ja odottaa sinun ilmoittavan, kuka sinun jälkeesi saa istua valtaistuimellasi.
Vegna húss míns, af því að það liggur í rústum, meðan sérhver yðar flýtir sér með sitt hús.
Siksi, että kukin teistä ajattelee vain omaa taloaan, vaikka minun temppelini on raunioina.
Amnon sagði við hann: 'Ég felli hug til Tamar, systur Absalons bróður míns.'
Amnon vastasi: Olen rakastunut Tamariin, veljeni Absalomin sisareen.
Og konungur veitti mér það, með því að hönd Guðs míns hvíldi náðarsamlega yfir mér.
Ja kuningas antoi minulle niinkuin Jumalani hyvä käsi oli minun ylitseni.
En nú kom hann til sjálfs sín og sagði: Hve margir eru daglaunamenn föður míns og hafa gnægð matar, en ég ferst hér úr hungri!
17. Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!
Í einlægni hjarta míns og með hreinum höndum hefi ég gjört þetta."
Olen tehnyt tämän vilpittömin sydämin ja viattomin käsin."
Drottinn er vígi lífs míns, hvern ætti ég að hræðast?
Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!
Frelsa mig frá dauðans háska, Guð hjálpræðis míns, lát tungu mína fagna yfir réttlæti þínu.
Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.
Verkin, sem ég gjöri í nafni föður míns, þau vitna um mig,
Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta.
En hann mælti: "Það veit ég ekki. Á ég að gæta bróður míns?"
Hänen äänensä aleni, kun hän näki tämän, ja hän sanoi:
29 Og hver sem hefur yfirgefið heimili, bræður eða systur, föður eða móður, börn eða akra sakir nafns míns, mun fá margfalt aftur og öðlast eilíft líf.
29 Ja jokainen, joka luopui huoneista, taikka veljistä, taikka sisarista, taikka isästä, taikka äidistä, taikka emännästä, taikka lapsista, taikka pellosta, minun nimeni tähden, hänen pitää satakertaisesti saaman, ja ijankaikkisen elämän perimän.
Að öðrum kosti kem ég skjótt til þín og mun berjast við þá með sverði munns míns.
Ellet tee parannusta, minä tulen kohta luoksesi ja käyn heitä vastaan, isken heitä suuni miekalla.
18 Nú tek ég mig upp, fer til föður míns og segi við hann: Faðir, ég hef syndgað móti himninum og gegn þér.
Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,
31 Og Jósef sagði við bræður sína og við frændlið föður síns: "Nú vil ég fara og láta Faraó vita og segja við hann:, Bræður mínir og frændlið föður míns, sem var í Kanaanlandi, er til mín komið.
31 Ja Joseph sanoi veljillensä, ja isänsä huoneelle:minä menen ja ilmoitan Pharaolle, ja sanon hänelle:minun veljeni ja isäni huone, jotka olivat Kanaanin maalla, ovat tulleet minun tyköni.
9 Lát þá, Drottinn Guð, fyrirheit þitt til Davíðs föður míns standa stöðugt. Því að þú hefir gjört mig að konungi yfir lýð, sem er margur eins og duft jarðar.
7 Ja nyt, Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi minun isäni Daavidin sijaan; mutta minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla.
34 En eigi vil ég taka af honum allt ríkið, heldur vil ég láta hann vera þjóðhöfðingja alla ævi, sakir Davíðs þjóns míns, er ég útvaldi, en hann hélt ákvæði mín og lög.
34 En minä kuitenkaan ota kaikea valtakuntaa hänen kädestänsä, vaan teen hänen ruhtinaaksi hänen elinajaksensa, Davidin minun palveliani tähden, jonka minä valitsin; sillä hän piti minun käskyni ja säätyni.
Hlustið, þér himnar, því að nú mun ég mæla, og jörðin hlýði á mál munns míns!
Raamattu ja Biblia 1 "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suuni sanat!
50 Hver sem gjörir vilja föður míns, sem er á himnum, sá er bróðir minn, systir og móðir."
50 Sillä jokainen, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon, on veljeni ja sisareni ja äitini.” 13
Jakob svaraði: "Að ég megi finna náð í augum herra míns."
Hän vastasi: löytääkseni armoa minun herrani edessä.
Ég er betur settur einn míns liđs.
Elmeri, minun on parempi olla yksin.
Ūetta er versti dagur lífs míns!
Minulla on koko elämäni kaikkein huonoin päivä!
115 Burt frá mér, þér illgjörðamenn, að ég megi halda boð Guðs míns.
Kaikotkaa, pahantekijät! Minä tottelen Jumalani käskyjä.
10.37 Ef ég vinn ekki verk föður míns, trúið mér þá ekki, 10.38 en ef ég vinn þau, þá trúið verkunum, þótt þér trúið mér ekki, svo að þér skiljið og vitið, að faðirinn er í mér og ég í föðurnum.'
Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että te tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun Isässä."
17 Jesús segir við hana: „Snertu mig ekki. Ég er ekki enn stiginn upp til föður míns. En farðu til bræðra minna og seg þeim: Ég stíg upp til föður míns og föður ykkar, til Guðs míns og Guðs ykkar.“
17 Jesus sanoi hänelle:älä minuun rupee; sillä en minä ole vielä mennyt ylös minun Isäni tykö, vaan mene minun veljeini tykö ja sano heille:minä menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.
3 Drottinn, bjarg mitt og vígi og frelsari minn, Guð minn, hellubjarg mitt, þar sem ég leita hælis, skjöldur minn og horn hjálpræðis míns, háborg mín!
3 Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
6 Alla þá stund, er ég hefi um farið meðal allra Ísraelsmanna, hefi ég þá sagt nokkurt orð í þá átt við nokkurn af dómurum Ísraels, þá er ég setti til að vera hirða lýðs míns:, Hví reisið þér mér ekki hús af sedrusviði?` _
6Olenko israelilaisten kanssa vaeltaessani koskaan sanonut yhdellekään Israelin johtajista, joiden olen käskenyt paimentaa kansaani: ’Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista asuntoa?’
16 Gjör því iðrun; að öðrum kosti kem eg skjótt til þín, og mun berjast við þá með sverðinu munns míns.
Sen tähden, tee parannus, mutta jos et, minä tulen äkisti, ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.
Þá mun konungurinn segja til þeirra sem á hans hægri hönd eru: [Komi þér, blessaðir föður míns, og eignist það ríki sem yður var tilbúið frá upphafi veraldar.
34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
10 Og Drottinn hefir efnt orð sín, þau er hann talaði, því að ég kom í stað Davíðs föður míns og settist í hásæti Ísraels, svo sem Drottinn hafði heitið, og hefi nú reist hús nafni Drottins, Ísraels Guðs.
10. Herra on nyt täyttänyt sanansa, jonka hän puhui. Minä olen noussut isäni Daavidin paikalle ja istunut Israelin valtaistuimelle, niin kuin Herra on puhunut, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.
22 Og þér munuð hataðir af öllum vegna nafns míns. En sá sem staðfastur er allt til enda, mun hólpinn verða.
Matteus 10:22-33 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.
60 En þó vil ég minnast sáttmála míns, þess er ég við þig gjörði á dögum æsku þinnar, og binda við þig eilífan sáttmála.
60 Mutta minä tahdon muistaa minun liittoni, jonka minä kanssas tehnyt olen nuoruutes aikana, ja tahdon tehdä ijankaikkisen liiton sinun kanssas.
3 Þú ert þolgóður og byrðar hefur þú borið fyrir sakir nafns míns og ekki þreytst.
3 Ja sinä kannoit ja kärsit, ja minun nimeni tähden sinä työtä teit ja et väsynyt.
16 Mun þannig fyllilega rætast það, er þú baðst Drottin Guð þinn um hjá Hóreb, daginn sem þér voruð þar saman komnir, er þú sagðir: "Eigi vildi ég lengur þurfa að heyra raust Drottins Guðs míns né oftar að sjá þennan mikla eld, svo að ég deyi ekki."
16 Kaiken se jälkeen kuin sinä anoit Herralta sinun Jumalaltas Horebissa kokouksen päivänä, sanoen:en minä voi enää kuulla Herran minun Jumalani ääntä, enkä silleen voi suurta tulta nähdä, etten minä kuolisi,
10 Ef þér haldið boðorð mín, verðið þér stöðugir í elsku minni, eins og ég hef haldið boðorð föður míns og er stöðugur í elsku hans.
Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Hví ert þú beygð, sál mín, og ólgar í mér? Vona á Guð, því að enn mun ég fá að lofa hann, hjálpræði auglitis míns og Guð minn.
Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.
Því sjá, þeir dagar munu koma - segir Drottinn - að ég mun snúa við hag lýðs míns, Ísraels og Júda - segir Drottinn - og láta þá hverfa aftur til þess lands, sem ég gaf feðrum þeirra, og þeir skulu taka það til eignar.
Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.
Á ég að fórna frumgetnum syni mínum fyrir misgjörð mína, ávexti kviðar míns sem syndafórn sálar minnar?
Ja Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. 