Ja kun tuli neljästoista yö meidän ajelehtiessamme Adrianmerellä, tuntui merimiehistä keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata.
Á miðnætti, þegar vér höfðum hrakist um Adríahaf í hálfan mánuð, þóttust skipverjar verða þess varir, að land væri í nánd.
Olisin voinut jatkaa uraani mutta kaikki tuntui sietämättömältä, kun hän oli jättänyt minut.
Ég hefđi getađ haldiđ áfram, en mér fannst lífiđ ķbærilegt eftir ađ hún yfirgaf mig.
Tuntui kuin olisin tullut kotiin, jollaista en tiennyt olevan olemassa.
Ūađ líktist heimkomu, ūangađ sem ég ūķ hafđi ekki komiđ fyrr.
Tuntui kuin olisin seurannut näkymätöntä miestä.
Ūađ var eins og ađ eltast viđ ķsũnilegan mann.
Muita pelastajani tuntui kiinnostavan mutta äiti katsoi häntä kuin vaarallista hyönteistä joka on liiskattava nopeasti.
Fólk var kurteis!" og forvitið um manninn sem bjargaði liti mínu. En móðir mín kom fram við hann eins og Skordýr. Hættulegt Skordýr sem bæri að kremja fljótt.
Joka kerta tuntui uudelta ja erilaiselta.
En hvert skiptiđ virtist nũtt og framandi.
Tuntui siltä kuin olisin ollut maapallon ainoa elävä ihminen.
Ūađ var eins og ég væri einn í heiminum.
Paikka tuntui melko tyhjältä ilman sinua.
Ūađ var ekki eins hérna án ūín, vinan.
Tuntui siltä, että olimme niin erilaisia ja olin masentunut.
Mér leiđ eins og... viđ vorum svo ķlík og ég var leiđ.
Hän väitti tekevänsä tutkimusta, mutta tuntui kuin hän olisi etsinyt jotakin.
Hann kallađi ūetta rannsķknir en mér fannst alltaf sem hann leitađi ađ einhverju.
Se tuntui ihmiseltä, - joka yritti kertoa jotakin.
Það minnti á manneskju. Þetta sagði mér eitthvað.
0.69860482215881s
Sækja leikforritið okkar Word Games ókeypis!
Tengdu bókstafi, uppgötvaðu orð og áttu við geð á hverju nýju stigi. Tilbúin fyrir ævintýrið?
Á miðnætti, þegar vér höfðum hrakist um Adríahaf í hálfan mánuð, þóttust skipverjar verða þess varir, að land væri í nánd. 