Og hver sem snertir hvílu hans, skal þvo klæði sín og lauga sig í vatni og vera óhreinn til kvelds.
Ja se, joka koskee hänen vuoteeseensa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti.
Áður en njósnarmennirnir gengu til hvílu, gekk hún til þeirra upp á þakið
Mutta ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, nousi hän heidän luoksensa katolle ja sanoi miehille:
Og hver sem snertir hvílu hennar, skal þvo klæði sín og lauga sig í vatni og vera óhreinn til kvelds.
Ja jokainen, joka hänen vuoteeseensa koskee, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti.
Ég segi yður: Á þeirri nóttu verða tveir í einni hvílu, annar mun tekinn, hinn eftir skilinn.
Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
47 Sömuleiðis komu þjónar konungs til þess að árna herra vorum, Davíð konungi, heilla, og sögðu:, Guð þinn gjöri nafn Salómons enn víðfrægara en nafn þitt, og hefji hásæti hans enn hærra en hásæti þitt!` og hneigði konungur sig í hvílu sinni.
47Ja kuninkaan miehet tulivat tervehtimään herraamme, kuningas Daavidia, ja sanoivat: ’Jumala tehköön Salomon nimestä sinunkin nimeäsi maineikkaamman ja levittäköön hänen valtansa vielä laajemmalle kuin sinun!’
Í hvílu minni um nótt leitaði ég hans sem sál mín elskar, ég leitaði hans, en fann hann ekki.
Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
En þar eð þú ólgar sem vatnið, skalt þú eigi fremstur vera, því að þú gekkst í hvílu föður þíns.
Mutta sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensi sijalla, sillä sinä nousit isäsi leposijalle; silloin sinä sen saastutit.
Og þegar illir menn nú hafa myrt saklausan mann í hvílu sinni í hans eigin húsi, skyldi ég þá ekki miklu fremur krefjast blóðs hans af ykkar hendi og afmá ykkur af jörðinni?"
eikö minun paljoa enemmän nyt, kun jumalattomat miehet ovat murhanneet syyttömän miehen hänen omassa kodissaan, hänen vuoteeseensa, ole vaadittava hänen verensä teidän kädestänne ja hävitettävä teidät maan päältä?"
Hverja hvílu, sem hún liggur í alla þá stund, sem hún hefir rennsli, skal hún fara með eins og hvílu sína, þá er hún hefir tíðir, og sérhvað það, er hún situr á, skal vera óhreint, eins og þegar hún er óhrein af klæðaföllum.
Jokaisesta vuoteesta, jossa hän lepää vuotonsa aikana, olkoon voimassa, mitä on säädetty hänen kuukautisaikana käyttämästään vuoteesta; ja jokainen istuin, jolla hän istuu, tulee saastaiseksi niinkuin hänen kuukautisaikanaankin.
Athöfnin í dag Ūegar David Drumlin, en hann var ráđgjafi tveggja forseta og vísindaakademían hafđi heiđrađ ævilangt, var lagđur til hinstu hvílu íArlington-kirkjugarđi.
Tänä aamuna, tohtori David Drumlin presidenttien avustaja ja Kansallisen Akatemian tiedepalkinnon voittaja haudattiin Arlingtonin hautausmaalle.
"Er leggst ég nú til hvílu hér "Drottinn mér til verndar er."
Levolle lasken, Luojani, - armias ole suojani.
Ūegar magi ykkar er fullur og ūiđ gangiđ til hvílu, ūá vitiđ ūiđ ađ brátt ūarf ađ veiđa til matar.
Kun vatsanne ovat täynnä ja te nukutte hyvin, tiedätte, että taas on metsästettävä ruokaa.
Vill doktorinn koníak áður en hann leggst til hvílu?
Välittäisikö tohtori pienestä brandystä ennen levolle asettumista?
Ūví ūar var Beatrix Kiddo lögđ til hinstu hvílu.
Seisot silloin paikalla, jossa lepää Beatrix Kiddo.
Vinir, áður en við Ieggjumst til hvílu vil ég að við höldumst öll í hendur og segjum nokkuð við Anda vestursins.
Kuomat, ennen kuin käydään maaten, - liittäkäämme kätemme yhteen - ja lausukaamme sananen lännen hengelle.
Verst ađ síđasti afi Toms var lagđur til hinstu hvílu.
Ikävää, että Tomin viimeinen vaari menehtyi halvaukseen juuri.
er laut, og Ūar hvílu... međ svæfli ég sé.
Nurmikon nukkaan - sä vaivu uinailuun.
Lengst úti á engi, undir laufguđu tré, er laut, og Ūar hvílu međ svæfli ég sé,
Tíu löng löngunarár ár full af draumum tengdu ūessu andartaki ūegar kraftaverkiđ ūađ frábæra verkfæri spilar skjķtt fyrir mig leggur drauginn sem kvelur mig til hvílu kvelur mig
Vuosikymmen kaipausta vuodet tästä hetkestä unelmoin kun se ihme se soittimista mahtavin helähtää vain hetken ja kutsuu piinaavan aaveen
21 Og hver sem snertir hvílu hennar, skal þvo klæði sín og lauga sig í vatni og vera óhreinn til kvelds.
21 Ja se, joka hänen vuoteesensa sattuu, pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman itsensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.
2:8 Áður en njósnarmennirnir gengu til hvílu, gekk hún til þeirra upp á þakið
2:8 Mutta ennen kuin miehet panivat levätä, meni hän katolle heidän tykönsä,
15:21 Og hver sem snertir hvílu hennar, skal þvo klæði sín og lauga sig í vatni og vera óhreinn til kvelds.
15:22 Ja jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti.
17 Myrru, alóe og kanel hefi ég stökkt á hvílu mína.
17 Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
Og er þeir komu inn í húsið, þá lá Ísbóset í hvílu sinni í svefnhúsi sínu. En þeir báru vopn á hann og unnu á honum og hjuggu af honum höfuðið. Því næst tóku þeir höfuð hans og héldu áfram alla nóttina veginn yfir Jórdandalinn.
He tulivat niinmuodoin taloon, kun hän lepäsi vuoteellansa makuuhuoneessaan, pistivät hänet kuoliaaksi, löivät häneltä pään poikki ja ottivat sen mukaansa. He kulkivat sitten Aromaan tietä koko yön,
Nú vildi svo til eitt kvöld, að Davíð reis upp úr hvílu sinni og fór að ganga um gólf uppi á þaki konungshallarinnar. Sá hann þá ofan af þakinu konu vera að lauga sig. En konan var forkunnar fögur.
Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltansa ja käveli kuninkaan linnan katolla, että hän katolta näki naisen peseytymässä; ja nainen oli näöltään hyvin ihana.
Synir Rúbens, frumgetnings Ísraels - því að frumgetningurinn var hann, en er hann hafði flekkað hvílu föður síns, var frumgetningsrétturinn veittur sonum Jósefs, sonar Ísraels (þó skyldu þeir eigi teljast frumgetnir í ættartölum);
Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat - hän oli näet esikoinen, mutta koska hän saastutti isänsä vuoteen, annettiin hänen esikoisuutensa Joosefin, Israelin pojan, pojille, kuitenkin niin, ettei heitä merkitty sukuluetteloon esikoisina,
Þegar ég vonast eftir að dánarheimar verði híbýli mitt, bý mér hvílu í myrkrinu,
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,
Ég er þreyttur af andvörpum mínum, ég lauga rekkju mína í tárum, læt hvílu mína flóa hverja nótt.
Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?
Í hvílu sinni hyggur hann á tál, hann fetar vonda vegu, forðast eigi hið illa.
Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on.
þá er ég minnist þín í hvílu minni, hugsa um þig á næturvökunum.
Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,
Þótt ég stigi upp í himininn, þá ertu þar, þótt ég gjörði undirheima að hvílu minni, sjá, þú ert þar.
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
Myrru, alóe og kanel hefi ég stökkt á hvílu mína.
Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
Á bak við hurð og dyrastafi settir þú minningarmark þitt. Já, fráhverf mér flettir þú ofan af hvílu þinni, steigst upp í hana og rýmkaðir til í henni og gjörðir samning við þá. Þér voru kær hvílubrögð þeirra, þú sást blygðan þeirra.
Oven ja pihtipielen taakse sinä panit omat merkkisi. Sillä minusta luopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi; sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi, näit heidän häpynsä.
0.81747388839722s
Sækja leikforritið okkar Word Games ókeypis!
Tengdu bókstafi, uppgötvaðu orð og áttu við geð á hverju nýju stigi. Tilbúin fyrir ævintýrið?
Ja se, joka koskee hänen vuoteeseensa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 